Pavelin blogi

Pitkästä todella pitkästä aikaa jotain päivitystä

2006-06-04T16:22:00+03:00

Mistähän sitä alkaisi.

Kudoin kuin heikkopäinen koko talven.
Ostin lankoja ja puikkoja ja muutenkin kaikki oli aivan ihanaa ettenkö sanoisi.
Maaliskuussa mun armas työpaikkani päätti että mun työpanokseni on liikaa ja mut lomautettiin.
Jee! Lisää aikaa tehdä kaikkea kivaa!
No, olihan se sitä aluksi, sitten iski se kauhia paniikki siitä että rahat ei riitä lainanmaksuun ja koska sitä aikaa tosiaan oli ihan kiitettävästi alkoivat yötkin mennä siinä niitä raha-asioita miettiessä.
Puikot ja langat jäivät aivan huomaamatta sivuun, koska niiltä mietteiltä ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen murehtimiseen.
En ole koskaan ollut mikään masentujatyyppi vaan mielestäni kaikki asiat järjestyy kun on sen aika, mutta nyt kyllä kävin niin syvällä että tuli aivan pohjakosketus.
Ei ollut enää mitään tuttua ja turvallista. Oli vain se loputon aika ja ne omat pienet murheet joista kasvoi todella isoja.

Samaan aikaan keskimmäinen koira sairastui. Sen silmä tulehtui niin pahasti että sinne tuli verta.
Sitä hoidettiin ja hoidettiin oireiden vain moninaistuessa koska tulehdusta ei tahdottu saada kuriin ollenkaan. Kolmoishermontulehdus tuli seuraavaksi. Siitä johtuen tasapainohäiriöt ja syömisen vaikeus.
Lopulta oltiin siinä pisteessä että silmänpoisto oli seuraava operaatio. Onneksi siihen ei sitten kuitenkaan ainakaan vielä ole ruvettu, tilanne on kriittinen sen suhteen edelleen.
Eikä kaoottista rahatilannetta kyllä yhtään helpottanut se että me jouduttiin ramppaamaan elukkalääkärissä viikottain saamassa uusia lääkkeitä ja ohjeita.
Tilanne oli oikeasti jo niin paha että mietin tosissani olisiko parempi päästää ystävä pois.

Toukokuussa alkoi näkymään jo valoa tunnelin päässä. Kotona olo alkoi kypsyttämään jo niin kovasti että tarjouduin ja meninkin leipomaan niin tädilleni kuin mummullenikin pakastimen täyteen sekä suorittamaan useammassa huushollissa kunnollisen kevätsiivouksen. Äitllekin olisin leiponut, mutta ne laihduttaa eivätkä halua siksi ylimääräisiä herkkuja pakastimeen kiusaksi :)
Saipa edes jotain muuta ajateltavaa siinä kun touhusi.

Toukokuun lopulla mulle soitettiin sieltä töistäkin että tulla tuuraamaan sinne kesälomia. Nyt mulla on siis töitä tiedossa elokuun loppuun. Jospa se tästä.
Koira on edelleen huonona, mutta paranemaan päin.
Masin kasvattaja ehdotti josko ottaisin sille kaverin. Aluksi ajatuskin tuntui jotenkin todella oudolta. Sitä kuitenkin puhuttiin ja mietittiin ja päädyttiin lopulta siihen tulokseen että toinen koira voisi olla juuri se kipinä mitä Masi tarvitsee päästäkseen taas itsensä herraksi nujertamaan taudin.
Aikuista koiraa en Masin sokeuden takia uskaltanut ottaa, koska se on melkoisen arvaamaton vieraiden koirien suhteen, mutta pennun kanssa kaikki voisi olla ehkä paremmin. Kasvattaja ainakin meinasi että pennun tuntee jo hajusta.
Ja niin meille muutti helatorstaita edeltävänä keskiviikkona pieni nahkavauva.

Ehkä tämä tästä. Ainoa tie on ylöspäin.
Lupaan täten parantaa tapani ja tarttua taas puikkoihin uudella innolla.
Ja mun on muuten mentävä kauppaankin, olen nimittäin myynyt lähes kaikki lankani...

Tässä vielä loppuun kuva meidän (Masin ja Mun) vauvasta.
Fobba kuvassa päivää vaille 14 vkoa.

Argh

2006-03-17T22:55:00+02:00

Ihastuin nyt noihin lapasiin. Koska nälkä kasvaa syödessä olen tuloksetta yrittänyt muuttaa tuota alla olevaa norjalaisten lapasten mallia peukalokiilalliseksi. Kun en vaan osaa niin en osaa. Mikään kuvio ei tunnu menevän tasan yksiin mun lisääntyvien silmukoideni kanssa.
No sitten sain kuningasajatuksen!
Mary Oljen kirja käteen ja sieltä perinnelapasten kohdalta auki. Varmasti sieltä löytyy jotain.
Joo, löytyhän sieltä. Mutta en sittenkään osannut. Tai oikeasti niitä kuvioita oli jo niin paljon että alko pieni ihminen menemään jo ihan sekaisin kaikkien erilaisten lapasten kanssa.
Ilman sitä peukalokiilaa ollaan siis vieläkin.

Mary kertoo kirjassaa pohjalaislapasista. Ne näyttävät ainakin semmosilta että voisin jopa osata vähäisillä taidoillani toteuttaakin, mutta mutta. Se peukalokiila jälleen.
Kiilan jälkeen pitäisi kaventaa ylimääräiset silmukat pois lapasen kämmenosassa. En pysty nyt millään käsittämään että mihin ne silmukat niinkuin menee? Jos otan ne hakaneulalle kuten normaalissakin peukalokiilan lisäyksessä, niin pitääkö mun luoda siihen kohtaan samanverran niitä silmukoita kuin kiilassa on ja kaventaa ne sitten taas pois? Eikö sitä nyt vain voi jatkaa niillä vanhoilla silmukoilla. Nehän tulee sitten kaks kertaa tehdyiksi.
Taidan mennä nukkumaan ja miettiä asiaa aamulla uusilla tuulilla kahvikupin kanssa. Jospa se siitä.

Valmiit!

2006-03-16T18:44:00+02:00

Kerrankin jotain valmista.
Nämä ovat sekä ensimmäiset "oikeat" kirjoneuleet ikinä sekä ensimmäiset kunnolla valmistuneet lapaset joita olen koskaan saanut aikaan. Ja kaikki samalla kertaa.
Ottajiakin pääkallolapasille löytyi ihan kiitettävästi. Olivat kuitenkin hieman naftit. Ja peukku ahisti.
Joko mulla todella on iso käsi tai sitten alkuperäisellä ohjeen laatijalla on pienet kädet. Epäilen viimeistä.
No, fiksailen ohjetta vähän ja enköhän saa vkonlopuksi minäkin tämmöset. Mutta taidan heittäytyä vallan villiksi ja kokeilla jotain muuta väriä.
Niin ja sitten jäi vähän mietityttämään tuo alun rullaus. Oliskohan siihen pitänyt kutoa yksi nurjakerros? Näyttää vähän hassulta, mutta ei kait tuo mitään käytössä haittaa.

Huh hah hei ja rommia pullo!

Kop kop!

2006-03-13T21:15:00+02:00

Kuka siellä?
- Minä täällä, posteljooni Petskin...

... To be continued in next episode...

Missio: Hävitä mohairlankoja

2006-03-12T12:21:00+02:00

Inventoin kaapieni sisältöä ja kauhistuin sitä mohairlankojen armeijaa joka siellä napotti odottelemassa päivää parempaa.
No, tuumasta toimeen. Koskapa värejä on aina noin kerän verran, riippuen tietysti kerästä, 50-100 g aina yhtä väriä, täytyi tehdä sotasuunnitelma.
Koska huiveja on jo pilvin pimein eikä pitsineule todellakaan ole se mun juttuni päätyvät nämä yksinäiset sotilaat jonkin kivan naapurinapottajalangan kanssa lapasiksi.
Tässä yhdet jo valmistuneet, lankana pinkki mohair lux ja kanervan värinen florica.

Kummitytölle nämä ovat menossa, mutta hän itse haluaisi vielä pinkimmät. Tai vaihtoehtoisesti vihreät. Täytynee kehitellä.
Langoilla on näköjään yhdistettynä toisiinsa kummallinen taipumus muuttaa väriään toiseksi. Mitä ihmeellisempiä väriyhdistelmiä saa aikaiseksi ihan vain länttäämällä ne yhteen.

Olympianeule on Valmis!

2006-02-26T15:57:00+02:00

Ei siitä ihan fifiä tullut, mutta pitsineuletta kuitenkin.
Jääkiekon ensimmäisellä erätauolla päättelin vielä viimeiset langat ja kuvia tulee heti kunhan tämä peli loppuu.
Jihuu!

---- ----- ------ ------- ------- ------ ------

Noniin, nyt olis sitten kuviakin.
Kun alkaa vastustamaan niin vastustaa sitten loppuun asti.
Kamerasta loppui tietenkin patterit juuri ratkaisevalla hetkellä ja kuvausta varten piti lähteä vielä patterimetsäänkin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Fifihän tästä piti alunpitäen tulla. Suuri koitos siinä mielessä että mulla ei tahdo hermot kestää tämmöstä pipertämistä yhtään. Siis jos nätisti asian haluaa ilmaista.
Kokeilin ja kokeilin. Aina se vastusti jossain kohdassa. Uusiksi ja taas vastusti.
Sitten aloin jo pelätä että lanka loppuu kesken, niin paljon mulla jo oli valmiina näitä kivoja alotettuja nyssäköitä.
Tilasin lisää lankaa ja sain kaveriltakin hätäapuna hieman toista kerää.

Sitten keksin että voisin kokeilla virkata! Siis minä joka en ole oikeastaan ikinä edes virkkuukoukkuun koskenut. Olenhan tietysti reikäponchoja tehnyt, mutta sitä ei lasketa.
Siispä pirkan ohjeella valmistui useampikin kolmiohuivi.

Sitten keksin sen kuningasidean! Määhän alankin tehdä puseroa!
Ei muuta kuin lankakauppaan ja kudin käteen. Kuvassa näkyykin puolivalmis takakappale, hihat ovat jo valmiit.

Kuitenkin mietin siellä syvällä pääkopassani että se mun olympiapitsineuleeni on yhä edelleen tekemättä. Eihän siinä auttanut kuin ottaa addit vaan taas käteen ja toivoa parasta. Selasin useammankin ohjekirjan ja kolusin nettiä. Joku _todella_ helppo pitsineule täytyisi löytää, mun hermoilla ei yksinkertaisesti mitään vaikeaa tehdä. Tässä vaiheessa langatkin olivat jo saapuneet, joten mitään erikoista syytä aiheen lykkäämiseen ei enää ollut.
Ja niinhän se sitten tämä mun shaalini jääkiekkoa katsellessa syntyi. Hitaasti mutta varmasti. Helppo ja yksinkertainen siihen nähden mitä mun olisi ensin pitänyt tehdä, mutta ah, Valmis!
Pituutta vähän reilu 2 m, leveyttä 50 cm. Ja paino n. 140 g. Lankana Novitan Kid Mohair.
Olen ylpeä itsestäni vaikkei tällä mitalia tullutkaan.

Huiveja

2006-02-19T18:07:00+02:00

En osaa virkata. Tai siis en ainakaan ole osannut.
Nyt kuitenkin kun pitäisi kovalla tohinalla tehdä tuota kisahuiviani olen huomannut että virkkaus on todella kiva harrastus.
Niin kiva, että virkattuja huiveja on valmistunut useampikin. Ja pakkohan mun on oikeasti jotain muuta tehdä kuin kisahuiviani kun en ole katsonut pahemmin olympialaisiakaan.
Sanotaan näitä huiveja sitten Lost - televisiosarjan aikaansaamiksi. Tilasin boksin kun telkusta ne tulevat niin hitaasti, kerran viikossa. Nyt meni vain pari yötä ja kaikki oli katsottu.
Ja huiveja tosiaan valmistui.
Sisko valitti mun tekevän kummallisia värivalintoja kun virkkasin oranssia huivia. Miten niin? Komia väri :)
Ja koska rutinat on syytä jättää omaan arvoonsa piti tekaista siskolle oma. Langaksi valitsin seiskaveljen jättiraidan jotta edes yksi väri miellyttäisi. Ja taisi se miellyttää kun kaulaansa laittoi.
Vielä varoituksen sana. Näihin huiveihin jää oikeasti koukkuun.

Ohje on Pirkasta.

Voihan Fifi!

2006-02-11T21:36:00+02:00

Mulla on nyt Olympiahankettani kolme täyttä kuviota valmiina.
Siihen mahtuu paljon verta hikeä ja kyyneleitä.
Aloitin vasta tänään iltapäivällä koko huivin ja minusta tuntuu että taidan nakata sen vermeen seinään.
Siis jostain syystä en pysy ollenkaan laskuissani mukana ja silmukat loppuu kesken kuvion siellä lopussa.
Argh.
Ja Kid Mohair on todella huonoa lankaa purkaa. Senkin huomasin tuossa samalla. Olen siis aloittanut kaksi kertaa jo uudestaan ja aina olen tökännyt siihen samaan kohtaan.
Argh.
Mietin jo tuossa että kohta loppuu lanka kun kaikki on käytetty tuommosiin pieniin kyhäelmiin. No, onneksi mulla on jemmassa vielä tuota samaa lankaa pinkkinä. Vaikkakaan en voi kuvitella huivia pinkkinä.

Mutta jotain paljon paljon parempaakin on tapahtunut.
Koiran leikkaus josta jo aiemmin kerroin ei oikein sekään sujunut kuten suunnitelma oli. Lumppa olikin huonommassa kunnossa kuin kukaan odotti. Eläinlääkäristä jo soitettiinkin kesken leikkauksen että saako sen lopettaa jos tilanne niin vaatii.
Onneksi kuitenkin vuoto saatiin tyrehtymään ja koira pelastui. Sitä hoitaessa se perjantai iltanen sitten vierähtikin. Ja yöllä tuli uniinkin.
Nyt Lumppa on kyllä heikko ja kipeä, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Tästä toivottavasti ei voi mennä kuin ylöspäin :)

Panikoittaa

2006-02-10T10:26:00+02:00

Iiiik,
Olympiavälineeni, eli addit eivät ole vielä saapuneet. Toivon hartaasti niiden joutuvan tämän päivän postissa tänne minulle. Muuten joudun odottomaan maanantaille.
Pitänee kuitenkin aloitella ihan tavis muovipuikoilla joista en suuremmin pidä ollenkaan.

Toinen ja vielä suurempi panikoinnin aihe on se, että meidän vanhus, 10 v collie, leikataan tänään. Itseasiassa parhaillaan leikkausta aloitellaan.
Vaikka eläinlääkäri olikin todella luottavainen siihen että kaikki menee hyvin voi silti tulla jokin häiriötekijä. Sydänkin oli kohtalaisessa kunnossa kun se keskiviikkona kuunneltiin. Märkäkohdun leikkaaminen on kuitenkin iso leikkaus noin vanhalle.
Tässä vielä kuva Lumpasta viime keväältä.

Lankoja lankoja lankoja

2006-02-08T12:56:00+02:00

Novitan alesta tilattiin Pirkkis ystäväni kanssa lankoja jo aikoja sitten. Nyt kun paketti vihdoin ja viimein tiistaina postiin saapui, huomasimme että yli puolet langoista puuttui.
Oltiin asialla siis ihan liian myöhään :(
Tässä nyt kuitenkin kuvaa omista langoistani joita paketista paljastui. Kyllähän näilläkin jo johonkin pääsee.

Iltavuorossa kun on töissä niin itseään pitää aina aamupäivisin hauskuttaa kivoilla shoppailureissuilla.
Reissun tarkoitus oli ajantappamisen lisäksi ostaa maitopurkki, koska edellisenä päivänä unohdin purkin sinistä maitoa autoon ja -25°C pakkasessa yli 8 tuntia olleena se oli kuin tiiliskivi. Kahvimaitoa olisi ehkä saanut hakkaamalla palasia puukolla, mutta päätin kuitenkin antaa raukkaparalle tilaisuuden sulaa rauhassa jääkaapissa.
Lankahyllylle olisin voinut jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta pakkasesta (ja lyhytkarvaisesta autossa odottavasta koirasta) johtuen en voinut kaupassa kauaa viivähtää vaan oli liikuttava ripeästi.
Nämä kuitenkin ehdin kaapata mukaani.

Tuo tummanvihreä on mun makuuni.

Niin ja halushan nämä Tovetkin lähteä mukaan. Täytyy kokeilla miten nämä sais huopumaan lapasiksi.
Mulla on huonoja kokemuksia Novitan Huopasesta.
Ensinnäkin se on ihan liian paksua lankaa mulle. Kasin puikoilla on vaan niin uskomattoman vaikea vääntää mitään. Ja toisekseen se pesun jälkeinen kiskominen ja repiminen aiheuttaa edelleen painajaisia.
Mutta jospa Tove tois vastauksen siihen :)