Mulla on nyt Olympiahankettani kolme täyttä kuviota valmiina.
Siihen mahtuu paljon verta hikeä ja kyyneleitä.
Aloitin vasta tänään iltapäivällä koko huivin ja minusta tuntuu että taidan nakata sen vermeen seinään.
Siis jostain syystä en pysy ollenkaan laskuissani mukana ja silmukat loppuu kesken kuvion siellä lopussa.
Argh.
Ja Kid Mohair on todella huonoa lankaa purkaa. Senkin huomasin tuossa samalla. Olen siis aloittanut kaksi kertaa jo uudestaan ja aina olen tökännyt siihen samaan kohtaan.
Argh.
Mietin jo tuossa että kohta loppuu lanka kun kaikki on käytetty tuommosiin pieniin kyhäelmiin. No, onneksi mulla on jemmassa vielä tuota samaa lankaa pinkkinä. Vaikkakaan en voi kuvitella huivia pinkkinä.

Mutta jotain paljon paljon parempaakin on tapahtunut.
Koiran leikkaus josta jo aiemmin kerroin ei oikein sekään sujunut kuten suunnitelma oli. Lumppa olikin huonommassa kunnossa kuin kukaan odotti. Eläinlääkäristä jo soitettiinkin kesken leikkauksen että saako sen lopettaa jos tilanne niin vaatii.
Onneksi kuitenkin vuoto saatiin tyrehtymään ja koira pelastui. Sitä hoitaessa se perjantai iltanen sitten vierähtikin. Ja yöllä tuli uniinkin.
Nyt Lumppa on kyllä heikko ja kipeä, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Tästä toivottavasti ei voi mennä kuin ylöspäin :)